Juhannuksen tietämillä lienee ajankohtaista puhua seksuaalisesta halusta ja haluttomuudesta. Meillä Suomessa kun keskikesä liitetään voimakkaasti rakastumiseen, rakasteluun ja muuhun intiimiin puuhasteluun, jota ihmisten oletetaan harrastavan nyt niin, että juhannuskoivut vaan ryskyvät.
Mutta kun ei. Vastarakastuneille juhannus saattaakin olla aktiivista aikaa petipuuhissa, mutta varsin monet pidempään matkaa yhdessä taittaneet kärsivät haluttomuudesta, oli joulu tai juhannus. Keskikesän juhlan jälkeen saammekin taas lukea iltapäivälehdistä sen seitsemäntoista vinkkiä, joiden avulla piileskelevä halu saattaa taas löytyä. Loppukesästä saamme sitten seurata erinäisiä spekulaatioita siitä, kannattaako seksittömään suhteeseen jäädä ja voivatko avoimet suhteet toimia, kun oma kumppani ei sytytä.
Mikä tässä oikein mättää, kun peitto ei heilu?
Kaikeksi onneksi tiede tarjoaa vastauksia tähänkin kysymykseen. Seksuaalisen halun olemukseen etenkin naisten elämässä on perehtynyt tutkija Rosemary Basson, joka on tutkimusryhmineen tehnyt merkittäviä löydöksiä, jotka ovat julkisessa keskustelussa jääneet harmillisen vähälle huomiolle.
Basson kumppaneineen on uskaltanut kyseenalaistaa perinteiset käsityksen seksuaalisesta halusta. Perinteisesti on ajateltu, että seksuaalinen halu syntyy spontaanisti usein jonkun sisäisen tai ulkoisen ärsykkeen voimasta, minkä jälkeen sisäinen tarve seksiin ajaa ihmisen itse toimintaan eli hakeutumaan kumppaninsa lähelle aloittelemaan itse aktia. Seksuaalisen suorituksen ajatellaan etenevän suoraviivaisesti psyykkisestä halusta fyysisen kiihottumisen kautta kohti orgasmia.
Rosemary Basson on tutkimustensa perusteella tullut tulokseen, että kyseinen suoraviivainen malli kuvaa ehkä miehille tyypillistä seksuaalisen kanssakäymisen etenemistä, mutta naisten kokemukset eivät tähän malliin yleensä istu. Naiset yllättäen raportoivat usein ryhtyvänsä seksiin hyvissäkin parisuhteissa monista muista syistä kuin varsinaisen halun takia.
Naisille tyypillisempää oli kuvailla seksuaalisen halun heräävän vasta toiminnan myötä, eli siis siinä vaiheessa kun on tietoisesti jo tehnyt päätöksen ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen kumppaninsa kanssa ja ryhtynyt tuumasta toimeen. Ja syy rakasteluun ryhtymiseen yllättäen olikin aiemmat hyvät kokemukset siitä, että intiimin puuhastelun aloittaminen on lopulta johtanut myös kiihottumiseen ja sitä kautta nautinnolliseen kokemukseen. Naisen seksuaalinen halu näyttäytyi siis pikemminkin syklisenä kuin lineaarisena ilmiönä.
Basson’s sexual response cycle (2001)
Seksuaalista halua kokevat naiset näyttävät siis luottavan siihen, että halu kyllä herää, kun seksiin ryhtyy, vaikka sitä ei spontaanisti olisikaan. Ja vastaavasti haluttomuudesta kärsivät naiset usein raportoivat odottavansa, että seksiä alkaisi tehdä mieli, jolloin tietäisi, että olisi hyvä hetki ryhtyä toimintaan.
Spontaania halua odottamaan jäävät naiset joutuvat miessuhteissaan varsin usein pettymään, kun sitä suhteen alkuvaiheessa esiintynyttä spontaanin kutkuttavaa tunnetta ei enää tulekaan. Lopputuloksena on huonommuuden ja rikkinäisyyden kokemuksia ja pettyneitä puolisoita, kun miehinä he niin ikään odottavat vaimolta spontaania halun syttymistä, niin kuin he itse sen saattavat kokea.
Mikäli modernien seksologien tutkimustuloksissa on perää, niin seksuaalisen halun sijasta naisten kannattaisi tavoitella mieluummin seksuaalista tahtotilaa. Ja seksuaalinen halu löytyy siis tahtomalla asettua alttiiksi nautinnolle, vaikka olo ei heti olisikaan ihan hekumallinen.
Seksuaalisen tahtotilan löytäminen ei toki ole helppoa, mikäli naisen elämässä on taustalla tai nykyhetkessä stressiä tai seksuaalisuuteen liittyviä vaikeita kokemuksia. Näissä tapauksissa seksiä ei voi pitää tahdon asiana. Mutta mikäli ongelmana seksuaalisuuden saralla vaikuttaa olevan ainoastaan halun puute, niin sen löytymistä ei ehkä kannatakaan jäädä odottelemaan, vaan altistaa itsensä kiihottaville kokemuksille luottaen, että sitä kautta halukin mitä todennäköisimmin löytyy.
