Tänään vietetään lapsettomien lauantaita merkiksi siitä, että huominen äitienpäivä on monille naisille vuoden vaikein sunnuntai. Tahattomasti lapsettomille naisille äitienpäivä aiheuttaa surua, vaikka samaan aikaan saisikin juhlistaa omaa äitiään, isoäitiään tai iloita ystäviensä onnesta.
Äitienpäivään liittyvä suru ei ole oman navan kaivelua, itsekkyyttä tai kykenemättömyyttä arvostaa omia läheisiään. Suru on väistämätön seuraus siitä, että omat toiveet eivät ole toteutuneet ja omassa elämässään ei saa toukokuun toisena sunnuntaina toimia ruusujen, kakkujen ja onnittelukorttien vastaanottajana.
Suru on sitä että todellisuudessa ruusut, kakut ja kortit ovat täysin merkityksettömiä sen rinnalla, mitä niiden vastaanottajat saavat toukokuun toisena sunnuntaina ja elämänsä muinakin päivinä olla: äiti jollekin.
Itse aloitin lapsettomien lauantain aamupäivällä selaamalla kavereideni kuulumisia Facebookissa. Totesin, että omien kavereideni joukossa lapsettomien lauantai on monille tuttu päivä. Adoptioäitinä tunnen lukuisia muitakin naisia, joille lasten saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys, ja äitienpäivää sävyttää tästä syystä erityinen kiitollisuus elämälle.
Monille kavereistani myös omat kokemukset äitienpäivistä ennen lapsen saamista ovat ehkä liiankin hyvin muistissa. Näiden kokemusten jakaminen vaikka sosiaalisessa mediassa on huomattavasti helpompaa jälkikäteen, kun omat toiveet ovat lopulta käyneet toteen. Tyhjän sylin kanssa vielä kamppailevat naiset surevat kuitenkin yleensä hiljaa yksin. Niitä tuntemuksia ei moni halua jakaa avoimesti edes läheisimmille ihmisilleen.
Minulle lapsettomien lauantai tarjoaa toivoa siitä, että niin hiljaa yksin surevat naiset kuin miehetkin saisivat jatkossa osakseen ymmärtävämpää ja tiedostavampaa kohtelua. Lapsettomien lauantai on minulle mahdollisuus muistuttaa ihmisiä siitä, että tyhjän sylin kanssa hiljaa kipuilevat eivät äitienpäivänä tai muulloinkaan kaipaa kyselyjä lasten”teko”aikeistaan tai lapsettomuudesta kertoessaan tarvitse ohjeita, joiden avulla vauvan ehkä saisi. Tahattomasti lapsettomat kaipaavat myötätuntoa ja kokemuksia siitä, että myös lapsen saaneet ymmärtävät, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys.
Tiedostavaa ja toiveikasta lapsettomien lauantaita siis kaikille!
