stork-4088353_1920
Mirka Paavilainen

Mirka Paavilainen

Lyhennelmä lopputyöstäni: Keskenmenoon liittyvien traumaoireiden ja seksuaaliongelmien hoito EMDR-avusteisessa psykoseksuaaliterapiassa

 

Hain taannoin somekanavissani asiakasta koulutusterapiaan seksuaaliterapeuttiopintojani varten. Asiakas löytyi, hoito toteutui ja kirjoitin terapiaprosessista koulutuksen lopputyön. Hoitoprosessi oli siinä määrin onnistunut ja merkityksellinen kokemus sekä minulle että asiakkaalleni, että asiakkaan luvalla ja toiveesta jaan nyt lyhennetyn version lopputyöstä sivuillani. Kokemuksemme jakamalla toivomme lisäävämme tietoa lisääntymisterveyden kriisien hyvistä hoitokäytännöistä. (Luettavuuden parantamiseksi lähdeviitteet poistettu tekstistä. Alkuperäinen teksti lähdeviitteineen saatavilla pyydettäessä.)

 

Keskenmenoon liittyvien traumaoireiden ja seksuaaliongelmien hoito EMDR -avusteisessa psykoseksuaaliterapiassa

 

Tiivistelmä

Seksuaaliterapeuttikoulutukseni lopputyö kuvaa alkuraskauden keskenmenon kokeneen naisen psykoseksuaaliterapiaprosessia. Lyhytterapian tavoitteena oli keskenmenokokemukseen ja pitkittyneeseen lapsitoiveeseen liittyneiden psyykkisten oireiden ja seksuaaliongelmien hoito. Hoidossa hyödynnettiin EMDR-menetelmää sekä useita muita psyko- ja seksuaaliterapeuttisia lähestymistapoja. Kuvattu hoitoprosessi kesti puoli vuotta ja toteutui 45-90min käynteinä 1-2 viikon välein, yhteensä 15 käynnin aikana. Yksi tapaamisista toteutui yhdessä puolison kanssa. Hoidon alussa asetetut tavoitteet saavutettiin. Keskenmenoon liittyvät traumaattisen stressin oireet lievittyivät merkittävästi hoidon myötä. Pari pystyi ylläpitämään seksuaalielämäänsä vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta, ja uusi raskaus sai alkunsa spontaanisti. Raskaus on edennyt normaalisti, ja terapia toimii jatkossakin tukena elämänmuutoksessa.

 

Johdanto

 

Seksuaaliterapiakoulutukseni lopputyö käsittelee pidempään raskautta yrittäneen naisen keskenmenotrauman hoitoa ja seksuaalisuuden tukemista EMDR-avusteisessa psykoseksuaaliterapiassa.

Aihepiirin valinta lopputyöni kohteeksi oli helppoa. Olen työskennellyt yli 10 vuoden ajan lapsettomuuspsykologina ja -terapeuttina hedelmöityshoitoklinikalla ja yksityisvastaanotollani. Olen tehnyt seksuaalineuvojakoulutuksen lopputyön tahattoman lapsettomuuden vaikutuksista seksuaalisuuteen Turun AMK:ssa vuonna 2007. Tuntui luonnolliselta jatkaa aihepiirin parissa nyt seksuaaliterapeuttikoulutuksessa.

Viime vuosina kiinnostukseni on kohdistunut erityisesti traumaviitekehyksen soveltamiseen lapsettomien terapiatyössä. Keskenmeno on lasta toivovien kohdalle valitettavan usein osuva menetys, jonka aiheuttamaan traumaoireiluun on alettu kiinnittää tarkemmin huomiota vasta viime vuosina. Toivon voivani lopputyöni avulla tuoda näkyväksi keskenmenon moninaisia vaikutuksia lasta toivovan yksilön ja parin hyvinvointiin sekä seksuaaliterveyteen.

Seksuaaliongelmien osalta lähestymistapani on integratiivinen – arvioin ja hoidan seksuaaliterveyttä biopsykososiaalisen mallin pohjalta olettaen, että ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttavat hyvin moninaiset biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Terapiatyössä nivon yhteen monista eri koulukunnista ja teoriaperinteistä nousevia näkökulmia ja menetelmiä. Keskeisimpinä menetelmällisenä lähtökohtana tässä työssäni on traumaviitekehys.

Haluan työssäni tuoda esiin, miten tärkeää on tehokkaan ja oikea-aikaisen hoidon saaminen raskauden menetyksen ja pitkittyneen lapsitoiveen myötä aktivoituviin traumaoireisiin. Tässä tapauksessa hoito toteutui EMDR-menetelmän avulla. Olen opiskellut EMDR-menetelmän käyttöä parin vuoden ajan ja valmistumassa EMDR-terapeutiksi lähikuukausien aikana.

Löysin asiakkaan lopputyötäni varten ilmaisemalla kotisivuillani ja sosiaalisessa mediassa spesifin toiveen koulutusterapia-asiakkaasta, jolla olisi taustallaan keskenmeno, siihen liittyviä psyykkisiä oireita ja halu käsitellä näitä sekä menetyksen vaikutuksia seksuaalisuuteensa EMDR-avusteisessa lyhytterapiassa vastaanotollani. Sain nopeasti yhteydenoton asiakkaalta, jota kutsun tässä yhteydessä Lauraksi.

Laura kertoi yrittävänsä raskautta miehensä kanssa. Kutsun puolisoa tässä työssä Toniksi. Pari oli ollut yhdessä pitkään, hoitokontaktin alkaessa yli 10 vuoden ajan. He olivat päättäneet alkaa yrittää raskautta puolisentoista vuotta aiemmin. Raskaus alkoi jokusen kuukauden yrityksen jälkeen, mutta ensimmäisessä ultrassa se valitettavasti todettiin tuulimunaraskaudeksi.

Terapiakontaktin aloitusvaiheessa pari oli yrittänyt lasta 1,5 vuoden ajan ilman jatkuvaa raskautta, joten lääketieteellisesti tilanne määriteltäisiin tahattomaksi lapsettomuudeksi. Pari ei ollut vielä hakeutunut lapsettomuustutkimuksiin, mutta sekin oli suunnitelmissa, mikäli tilanne jatkuisi.

Laura ilmaisi toiveen terapiakontaktista ensisijaisesti hänelle yksilöhoitona, fokusoiden keskenmenon aiheuttamiin psyykkisiin oireisiin ja pitkittyneen lapsitoiveen negatiivisiin seksuaalivaikutuksiin. Puoliso koki pärjäävänsä tilanteessa henkisesti paremmin ja olevansa ensisijaisesti huolissaan Lauran jaksamisesta. Sovittiin, että tapaisin myös Tonin yhdessä Lauran kanssa parikäynnillä, mutta aloittaisimme hoidon Lauran kanssa yksilöhoitona.

Kuvaan työssäni myöhemmin Lauran hoitoprosessin yksityiskohtaisesti. Laura kärsi siis keskenmenon jälkeisistä traumaattisen stressin oireista. Oireet heijastuivat parin seksuaalielämään moninaisin tavoin.

Laura oli suhtautunut ensimmäiseen raskauteen toiveikkaasti. Raskaus alkoi jokusen kuukauden yrittämisen jälkeen. Laura koki alkuun raskauden yrittämisen myönteisesti ja kertoi pitäneensä kuukautiskierron seurantaa, ovulaatiotuntemuksia ja yhdyntöjä voimaannuttavina kokemuksina, jotka tukivat hänen naiseuttaan.

Keskenmenon toteaminen ensimmäisessä lääkärin ultraäänitutkimuksessa tuli parille suurena järkytyksenä. Laura oli havainnut raskausoireita ja suhtautui tulevaan hyvin luottavaisesti ennen lääkärikäyntiä.

Lääkärin diagnosoima tuulimunaraskaus romahdutti Lauran luottamuksen tulevaisuuteen ja oman kehonsa viesteihin ja toimintaan. Lisäkuormitusta tilanteeseen tuli siitä, että Laura joutui odottamaan kohdun lääkkeellistä tyhjennystä muutaman viikon. Tänä aikana hän koki hyvin ahdistavaa tunnetta siitä, että kantoi kuolemaa sisällään.

Raskauden menetyksen jälkeen Laura toipui fyysisesti odotusten mukaisesti, mutta keskenmeno jätti häneen voimakkaan pelon tapahtuneen uusiutumista kohtaan. Pari jatkoi yhdyntöjä ovulaatioaikaan, mutta Laura huomasi alkaneensa vältellä seksiä muina aikoina.

Ovulaatioaikaan seksistä muodostui suorituskeskeistä niin, että Laura koki suurta painetta luoda yhdynnästä mahdollisimman nautinnollinen kokemus. Hänen mielessään alkanut raskaus yhdistyi erityisen nautinnolliseen seksikertaan, mistä hän päätteli, että uuden raskauden alkaminen edellyttäisi yhtä onnistunutta yhdyntää.

Kun uutta raskautta ei kuulunut, Laura koki suurta ristiriitaa, kun hän toisaalta toivoi uutta raskautta aivan valtavasti, mutta toisaalta oli hyvin ahdistunut ja pelkäsi että romahtaisi psyykkisesti täysin, jos keskenmeno toistuisi.

Laura tunnisti jonkin verran tarvetta vältellä raskaana olevia kavereitaan ja koki muiden raskausuutiset hyvin ahdistavina. Hän koki myös itkuisuutta, ärtyisyyttä, keskittymisvaikeuksia ja unen häiriintymistä. Lauran aiempi selviytymiskeino vaikeiden tunteiden kohdalla oli uppoutuminen työhön, mutta nyt hän pyrki tietoisesti välttämään itsensä uuvuttamista työn avulla.

Yhdyntöjen suhteen Laura alkoi olla huolissaan sekä omasta että puolisonsa jaksamisesta ja ajoitettujen yhdyntöjen vaikutuksesta heidän suhteeseensa laajemminkin. Tähän asti suhde oli ollut hyvin läheinen, emotionaalisesti turvallinen ja siihen oli sisältynyt paljon hellyyttä.

Keskenmenon jälkeen Laura koki muuttuneensa fyysisestikin hyvin takertuvaksi ja tarvitsi Tonin fyysistä läheisyyttä hyvin konkreettisesti pystyäkseen säätelemään tunnetilojaan ja selviytyäkseen ahdistuksen kanssa. Tästä syystä Laura alkoi olla entistä enemmän huolissaan myös puolisonsa jaksamisesta.

 

       1. Työn teoriatausta

 

Hoitoprosessin alussa asiakkaalla oli toteutumaton lapsitoive, joka ensimmäisen alkaneen raskauden keskenmenon myötä oli jo määriteltävissä tahattomaksi lapsettomuudeksi.

Pariskunta määritellään lääketieteellisesti lapsettomaksi, kun raskautta on tuloksetta toivottu vähintään vuoden ajan. Sekundäärisestä lapsettomuudesta puhutaan, kun taustalla on joko onnistunut tai keskenmennyt raskaus ja uusi raskaus ei toiveista huolimatta ala.

Nykyisten arvioiden mukaan tahattoman lapsettomuuden kohtaa naisista 20% ja miehistä 9%, eikä esiintyvyyden arvioida olevan ainakaan laskusuunnassa.

Keskenmeno on valitettavan yleinen raskauden komplikaatio. Arviolta joka neljäs todettu raskaus keskeytyy. Varhaisraskauden menetys ei sen yleisyydestä huolimatta ole sen kohtaavalle yksilölle tai parille helppo kokemus. Alkuraskauden keskenmenokin koetaan usein hyvin merkittävänä ja surullisena menetyksenä, josta osalle kokijoista seuraa myös pidempiaikaisia psyykkisiä oireita ja toimintakyvyn laskua.

Lapsettomuus ja raskauden menetys voivat aiheuttavaa sekä miehissä että naisissa voimakkaita ruumiillisen vaillinaisuuden ja rikkinäisyyden kokemuksia. Kehonkuva muuttuu, kun oma biologia ei toimi odotetulla tavalla. Oman kehon kontrollin menettämisen kokemukset ovat yleisiä etenkin naisilla. Hallinnan menetys ja jatkuvat epäonnistumiset johtavat herkästi itsetunnon laskuun ja oman naiseuden ja miehisyyden vähättelyyn tai kieltämiseen.

Epäonnistumisen kokemukset ovat voimakkaita etenkin tilanteissa, joissa lapseton vertaa itseään läheisiinsä, joilla lisääntyminen onnistuu ongelmitta. Ystävyyssuhteissa kateus ja katkeruus ottavat herkästi otteeseensa lapsettomuudesta kärsivän, jolloin eristäytyminen läheisistä toimii yleisenä suojamekanismina. Välttelykäyttäytymisen myötä lapseton ikään kuin vetäytyy kuoreensa vaikeiden tunteidensa kanssa ja kommunikointi kumppaninkin kanssa voi vaikeutua.

Pitkittyneen lapsitoiveen negatiiviset vaikutukset heijastuvat väistämättäkin seksuaalisuuteen monin eri tavoin. Seksuaalisuus typistyy herkästi lisääntymisyritykseksi, jolloin sukupuolielämään normaalisti kuuluvat läheisyys, läsnäolo ja nautinto heikkenevät tai häviävät kokonaan. Yhdynnöistä muodostuu aikataulutettuja, suorituskeskeisiä tilanteita, jotka ajoitetaan ovulaation ajankohtaan.

Tutkimusten mukaan huomattava osa tahattomasti lapsettomista pareista ei koe seksielämäänsä tyydyttäväksi ja tyytymättömyys sekä toiminnalliset seksuaalihäiriöt voimistuvat lapsitoiveen pitkittyessä.

Erilaiset seksuaalielämän toiminnalliset häiriöt ovat yleisiä etenkin akuutin lapsettomuuskriisin aikana ja keskenmenon jälkeen. Yleensä seksuaaliongelmat ovat tilapäisiä, mutta pitkittyneen kriisin myötä myös sukupuolielämän ongelmat voivat tulla pysyvämmiksi. Osalla pariskunnista on toki voinut olla vaikeuksia seksuaalisuuden alueella jo ennen lapsitoivetta, ja kriisi kärjistää ongelmia entisestään.

Naisilla seksuaalinen haluttomuus on tyypillinen ongelma lapsettomuuden aikana. Naiset ottavat yleensä miehiä enemmän vastuuta yhdyntöjen aikataulutuksesta kuukautiskierron oikeaan vaiheeseen. Usein apuvälineinä käytetään lämmönmittausta ja ovulaatiotikkuja. Aikataulutus on omiaan lisäämään naisen stressiä ja sitä myötä myös seksuaalista haluttomuutta.

Hedelmöityshoidoissa käytettävät hormonit vaikuttavat mielialaan ja voivat näin välillisesti myös pahentaa haluttomuutta. Monet pidempään lasta yrittäneet alkavat vältellä yhdyntöjä muulloin kuin ovulaatioaikana. Haluttomuuden myötä naisilla esiintyy emättimen kostumisvaikeuksia ja yhdyntäkipuja. Myös kiihottumis- ja orgasmivaikeutta esiintyy.

Yleisimpiä seksuaalielämän ongelmia lapsettomilla miehillä ovat haluttomuus, erektiohäiriöt sekä siemensyöksyn ennenaikaisuus tai viivästyminen. Mies kokee yleensä suurta vastuuta ja painetta tilanteessa, jossa raskauden yrittäminen pitkittyy. Suorituspaineet voivat heikentää miehen yhdyntähalukkuutta ja saada miehen tietoisesti tai tiedostamattaan välttelemään yhdyntätilanteita. Erektion saamisessa ja ylläpidossa voi ilmetä ongelmia. Siemensyöksy saattaa yllättää liian aikaisin, usein jo ennen penetraatiota, tai se voi viivästyä tai estyä kokonaan.

Tahattomasti lapsettomat ja raskauden menetyksen kokeneet parit hyötyvät tutkimusten mukaan psyykkisen tuen eri muodoista. Tehokkaita hoitomuotoja ovat yksilö- tai pariterapia tai seksuaaliterapia parin yksilöllisestä tilanteesta riippuen.

EMDR- eli eye movement desensitization and reprocessing therapy on 1980-luvulta lähtien kehittynyt terapiamuoto, jonka avulla voidaan käsitellä traumaattisia kokemuksia ja muita häiritseviä muistoja. EMDR-terapian käyttökohteet ovat vuosien myötä laajentuneet ja menetelmän ympärille on rakentunut kattava 8-vaiheinen hoitomalli, minkä valossa EMDR-terapiaa voidaan pitää jo omana terapiasuuntauksenaan.

EMDR-terapiassa häiritseviä muistoja käsitellään asiakkaan hyvän alkuarvion ja vakauttamisvaiheen jälkeen käyttämällä jotakin bilateraalista ärsykettä (usein silmänliikkeet, bilateraalitaputtelu tai muun aistiärsykkeen käyttö). Terapiassa häiritseviä kokemuksia uudelleenprosessoidaan kohdistamalla huomio niihin liittyviin negatiivisiin uskomuksiin, tunteisiin ja kehotuntemuksiin samalla, kun muisto aktivoidaan ja sitä tarkasteltaessa annetaan samanaikaisesti bilateraaliärsykesarjoja. Tavoitteena on muiston tallentuminen aiempaa adaptiivisemmassa muodossa, jolloin siihen liittyvät häiritsevät ajatukset, tunteet ja kehotuntemukset vähenevät tai poistuvat kokonaan. Prosessoinnin edetessä muiston häiritsevyyttä arvioidaan ajoittain ja häiritsevyyden neutraloiduttua tilanteeseen sopiva vaihtoehtoinen, myönteinen kognitio vahvistetaan.

EMDR-hoidolle tyypillistä on yksittäisten häiritsevien kokemusten suhteellisen nopea neutraloituminen ja muutoksen hyvä pysyvyys pidemmässäkin seurannassa.

EMDR-menetelmän käytöstä keskenmenoon liittyvän PTSD:n hoidossa ei tiettävästi ole kattavaa tutkimuskirjallisuutta, mutta joitakin tapaustutkimuksia aiheesta löytyy. EMDR on Käypä hoito -suosituksen mukainen hoitomenetelmä PTSD:n hoitoon ja erityisen kustannustehokas tilanteissa, joissa oireita aiheuttaa yksittäinen traumatapahtuma. Tästä syystä olen kiinnostunut EMDR-menetelmästä erityisesti keskenmenojen ja muiden lapsitoiveen toteuttamiseen liittyvien vaikeiden kokemusten hoidossa.

 

     2. Hoitoprosessikuvaus
  • Ensimmäinen tapaaminen

 

Tapasin Lauran ensimmäistä kertaa videovälitteisessä istunnossa 90 minuutin ajan. Laura oli kertonut minulle etukäteen lyhyesti tilanteestaan. Ensikäynnillä arvioin Lauran tilannetta ja seksuaalielämän ongelmakohtia haastatellen.

Arviossa totesin, että Laura todennäköisesti kärsi traumaperäisestä stressistä, joka ei vakavuusasteeltaan ehkä enää täyttäisi traumaperäisen stressihäiriön diagnostisia kriteerejä, mutta oireet aiheuttivat selvää haittaa arjen toimintakyvylle. Arvioimme sen hetkistä tilannetta traumaattisen stressin suhteen Impact of Event -kyselyn avulla (IES-R 24p).  Laura arvioi myös retrospektiivisesti, että stressi- ja ahdistusoireita oli keskenmenon jälkeisinä kuukausina ollut vielä enemmän (IES-R 51p), mutta osin ne olivat jo laantuneet itsehoitokeinojen avulla.

Ensikäynnillä kartoitin myös parin kokonaistilanteen ja seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat. Määrittelimme käynnillä lyhytterapian tavoitteiksi traumaattisen stressin oireiden hoidon EMDR-menetelmää hyödyntäen sekä parin seksuaalisuuden tukemisen, ilmenneiden seksuaaliongelmien hoidon sekä uusien seksuaalivaikeuksien ennaltaehkäisyn.

Tarjosin Lauralle heti psykoedukaatiota liittyen traumaattiseen stressiin ja pitkittyneen lapsitoiveen seksuaalivaikutuksiin. Validoin käynnillä sitä, että raskaustoiveen pitkittyessä monenlaiset seksuaaliongelmat ovat hyvin ymmärrettäviä ja tavallisia. Toin myös esiin, että raskauden alkamisen kannalta voisi olla hyödyllistä madaltaa vaatimustasoa yhdyntöjen laadun suhteen.

Tässä kohtaa viittasin tutkimustietoon, jonka valossa esim. naisen orgasmilla ei ole yksiselitteisesti todettu olevan ratkaisevaa vaikutusta hedelmöittymiseen tai alkion kiinnittymiseen. Laura koki tiedon helpottavana ja hahmotti hyvin, miksi yhdyntöjen suhteen vaatimustason laskusta voisi olla hyötyä.

Arvioin, että parin seksuaalielämää olisi riittämätöntä tukea hoitamatta raskauden menetykseen liittyvää psyykkistä oireistoa. Olin lopputyöni asiakasta etsiessä jo tietoisesti hakenut asiakasta, joka voisi hyötyä EMDR-menetelmästä psyykkisten oireiden neutraloimiseksi. Laura vaikutti ensikäynnillä muodostamani vaikutelman perusteella sopivalta asiakkaalta EMDR-pohjaiseenkin työskentelyyn ja oli itse hyvin motivoitunut kokeilemaan silmänliiketerapiaa.

Haastattelin käynnillä pääpiirteissään läpi myös Lauran kehityshistoriaa ja mahdollisia aiempia traumakokemuksia. Haastattelussa ei noussut esiin viitteitä persoonallisuuden rakenteeseen tai muihin psyykkisiin tekijöihin liittyvistä vaurioista, jotka olisivat muodostaneet esteen lyhytterapeuttiselle työotteelle EMDR-menetelmää hyödyntäen.

Totesimme ensikäynnin lopussa Lauran kanssa, että yhteistyömme vaikutti molempien mielestä lupaavalta. Keskustelussa alkoi kasvaa molemminpuolinen luottamus ja ymmärrys. Lauran kertoman perusteella minusta vaikutti siltä, että voisimme suhteellisen nopeasti edetä traumakokemuksen prosessointiin. Tämä oli myös Lauran toive.

 

  • Asiakasprosessin vaiheet

 

Tapaamisista sovimme alustavasti vähintään viiden 45min käynnin sarjasta. Laura asuu toisella paikkakunnalla, joten sovimme tapaavamme pääosin videovälitteisesti, mutta EMDR-prosessoinnin toteutimme live-vastaanottona 90min käynnillä.

Traumakokemus uudelleenprosessoitiin EMDR-menetelmää käyttäen kertaluontoisesti livetapaamisessa. EMDR:n käyttö olisi periaatteessa ollut mahdollista myös videovälitteisesti, mutta en ollut tässä vaiheessa vielä perehtynyt silmänliiketerapian etähoitomahdollisuuksiin. Lähikontakti oli mahdollista toteuttaa pandemiatilanteesta ja välimatkastamme huolimatta, joten päädyimme tähän.

Ennen traumaprosessointia EMDR-terapeutin tulee arvioida asiakkaan alttiutta dissosiaatio-oireille ja huomioida tämä riski hoidossa. Lauran kohdalla en erityisesti epäillyt dissosiaatioalttiutta, mutta varmistin näkemykseni DES-seulan avulla. Pisteet jäivät alhaisiksi, mikä vahvisti näkemystäni.

Ennen traumaprosessointia asiakkaalle on myös tarjottava keinoja säädellä prosessoinnin aikana ja sen jälkeen mahdollisesti herääviä hankalia tunteita. Tein tässä yhteydessä Lauran kanssa turvapaikkaharjoituksen. Kävimme läpi myös muita jo Lauralla käytössä olevia stressinsäätelykeinoja, joista mainittakoon mm. tietoisuustaitoharjoitukset sekä musiikin kuuntelu ja soittaminen. Lauralla oli entuudestaan käytössään hyvin paljon tunteiden säätelyä edistäviä voimavaroja ja keinoja, joten tästä syystä pystyimme uudelleenprosessoimaan keskenmenokokemuksen hyvin pian hoitosuhteen aloittamisen jälkeen.

EMDR-prosessoinnin avulla käsittelimme Lauran arkielämää häiritsevän muiston liittyen hetkeen, jolloin tuulimunaraskaus oli todettu lääkärin vastaanotolla. Prosessoinnin lähtökohdaksi otettiin tilanteeseen liittynyt Lauran uskomus “Olen epäonnistunut”. Prosessoinnin aikana negatiivinen uskomus väistyi ja tilanteen häiritsevyys laski asteikolla 0-10 lukemasta 9 lukemaan 1. Myönteinen uskomus siitä, että keskenmeno ei määrittele Lauraa ihmisenä saatiin juurrutettua asteikolla 0-7 lukemaksi 7 eli uskomus tuntui Laurasta prosessoinnin lopussa täysin todelta.

Laura koki EMDR-prosessoinnin intensiiviseksi, mutta hyvin hyödylliseksi kokemukseksi. Hän kuvasi tuntemuksiaan jälkikäteen näin:

“Olen tässä koko viikon koittanut prosessoida ja ymmärtää, mitä ihmettä keskiviikkona tapahtui… 😀 Mutta joka tapauksessa vaikutus on ollut siis erittäin positiivinen, mielessä keskenmenokokemuksen prosessointi ei ole vain liikahtanut vaan oikeasti lähtenyt reippaalle lenkille. (…) Joka tapauksessa on sanottava, että olen valtavan kiitollinen ja liikuttunut, että sain kokea sun kanssa ne vaikeat asiat uudelleen mutta tällä kertaa turvassa ja päästä niiden läpi niin voimaannuttavalla tavalla kuin se keskiviikkona tapahtui.”

Jatkohoito toteutui pääosin yksilökäynteinä (45-60min) noin kahden viikon välein. Tapasin yhdellä käyntikerralla Lauran ja Tonin yhdessä, jolloin käsittelimme parin yhteistä historiaa, kiintymyssuhdetta sekä pitkittyneen lapsitoiveen ja raskauden menetyksen vaikutuksia parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen. Käynti vahvisti jo Lauran kanssa yhdessä muodostunutta kuvaa siitä, että parin suhde oli turvallinen ja lämmin eikä meneillään oleva kriisi ollut heiluttanut suhteen perustuksia, vaikka tilanne olikin molemmille hyvin kuormittava. Tältä pohjalta päätimme jatkaa yksilökäyntejä.

Laura tuli EMDR-hoitokäynnin jälkeen nopeasti uudelleen raskaaksi. Laura koki hoidon alussa saamansa psykoedukaation seksuaalisuuden ylläpitämisestä hyödyllisenä, ja pari oli pystynyt jatkamaan yhdyntöjä ovulaatioaikaan paineisesta tilanteesta huolimatta, hyvin tuloksin. EMDR-prosessointi vähensi keskenmenokokemuksen negatiivisia vaikutuksia Lauran ajatteluun, tunteisiin ja kehotuntemuksiin liittyen, mikä vahvisti hänen kykyään jatkaa raskauden yrittämistä.

Alun perin tarkoituksenamme oli tehdä vielä toinen EMDR-prosessointi liittyen keskenmenon toteamisen jälkeiseen vaikeaan aikaan, jolloin pari joutui vielä pitkään odottamaan kohdun tyhjentymistä. Uuden raskauden myötä päädyimme kuitenkin siihen, että prosessointiin ei enää palata, sillä en ollut tässä vaiheessa varma EMDR:n turvallisuudesta raskausaikana.

Terapiasuhde jatkui jokusen kuukauden fokusoiden seksuaalisuuden sijasta uuteen raskauteen liittyviin pelkoihin. Raskaus kuitenkin eteni normaalisti, ja kaiken tapahtuneen vaikutusta Lauran ja Tonin seksuaalisuuteen alettiin käsitellä uudelleen siinä vaiheessa, kun Lauran luottamus raskauden jatkumiseen alkoi vahvistua rakenneultran jälkeen.

Seksuaalisuutta käsiteltiin raskauden keskivaiheilla mm. kirjoitustehtävän avulla. Laura piti kirjoittamista hyödyllisenä keinona jäsentää ajatuksiaan ja tunteitaan. Annoin hänelle kotitehtäväksi mm. kirjoittaa käyntien välillä kuvauksen siitä, miten keskenmeno ja pitkittynyt lapsitoive oli vaikuttanut hänen seksuaalisuuteensa.

Pohdimme seksuaaliterapiassa myös Lauran oikeutta kuunnella omia tarpeitaan ja asettaa rajoja seksuaalisuuden toteutusmuotojen suhteen raskausaikana. Laura kuvasi uuden raskauden myötä hänelle epätyypillistä vaikeutta sietää intiimiä läheisyyttä ja tarvetta pidättäytyä yhdynnöistä raskauden keskeytymisen pelossa. Toisaalta Laura oli huolissaan siitä, miten tämä vaikuttaisi Toniin ja ymmärtääkö Toni näiden muutosten liittyvän tapahtuneeseen eikä häneen henkilökohtaisesti miehenä. Pari kävi aiheesta käyntien välillä keskustelua, mikä rauhoitti Lauran mieltä.

Parin vuorovaikutuksen suhteen terapiakontaktissa toistuva teema oli Lauran huoli siitä, miten puoliso kestää hänen huoltaan, pelkojaan ja niihin liittyvää toiveitaan esim.  pidättäytyä seksistä uuden raskauden myötä. Oivalsimme kuitenkin nopeasti yhdessä, että parin suhde oli siinä määrin turvallinen, että tilanteet aina ratkesivat keskustellen, kun Laura vain uskaltautui avaamaan huoliaan kumppanille. Tällä tavalla terapia pikkuhiljaa vahvisti Lauralle tunnetta, että parisuhde tarjosi hänelle turvaa kuunnella omia tarpeita ja olla myös tarvitseva.

Tätä kirjoittaessani terapiasuhde Lauran kanssa jatkuu edelleen. Olemme tavanneet syksystä 2020 lähtien puolen vuoden aikana 15 kertaa. Terapian aikana Laurassa on herännyt toive pidemmästä ja tiiviimmästä psykoterapiasta, joka mahdollistaisi hänelle tuen loppuraskauden ajaksi ja jatkuen varhaiseen vanhemmuuteen.

Laura kokee tähän mennessä tehdystä terapiatyöstä olleen hänelle merkittävää apua keskenmenotrauman käsittelyssä ja sopeutumisessa uuteen raskauteen. Jatkoterapian tarve liittyy ensisijaisesti lapsitoiveen ja raskauden myötä aktivoituneisiin vaille jäämisen kokemuksiin Lauran omassa lapsuudessa.

 

  • Prosessissa käytetyt viitekehykset ja menetelmät

 

Kuvatun hoitoprosessin aikana hyödynsin hyvin integratiivisesti erilaisia psyko- ja seksuaaliterapian viitekehyksiä. Oleellisimpina näistä mainittakoon traumaviitekehys ja siihen liittyen EMDR-menetelmä.

Parikäynnillä lähestyin tilannetta varmasti joiltain osin tunnekeskeisen viitekehyksen kautta, sillä olen kyseiseen suuntaukseen kouluttautunut parin vuoden ajan ja se muodostaa parityöskentelyni kivijalan.

Kotitehtäviä terapiaprosessin aikana annoin muutamaan otteeseen. EMDR-prosessoinnin jälkeen aina annettava tehtävä on tarkkailla omaa vointia, ajatuksia, tunteita ja kehokokemuksia ja kirjoittaa ylös havaintojaan, jotta niihin voidaan palata seuraavalla tapaamiskerralla.

Seksuaalisuuden osalta pyysin Laura ajoittain keskustelemaan kumppaninsa kanssa terapiatunnilla heränneistä ajatuksista liittyen parisuhteeseen. Annoin myös kotitehtäväksi kirjallisesti vapaasti kuvailla keskenmenon ja pitkittyneen lapsitoiveen vaikutuksia Lauran seksuaalisuuteen. Kuvailevat kirjalliset tehtävät ovat käytössä monen eri terapiasuuntauksen työkalupakissa, mutta itselleni tämän tehtävän mahdollinen hyöty on tullut tutuksi ainakin kognitiivisen prosessoinnin psykoterapiasta.

Laura koki terapian aikana käytetyt menetelmät ja harjoitukset hyödyllisiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että EMDR-fokusoitu terapia oli hyvä ratkaisu, sillä keskenmenokokemukseen liittyvät häiritsevät psyykkiset oireet oli tärkeää saada neutraloitua, jotta Laura jaksoi paremmin jatkaa raskauden yrittämistä ja seksuaaliterveydestään huolehtimista.

 

       3. Hoitoprosessin arviointi ja pohdinta

 

Lauran hoitoprosessi on ollut itselleni hyvin merkityksellinen ja antoisa kokemus. Olen hoitanut seksuaalisuuden ongelmia vuodesta 2007 asti, joten tämän aihepiirin käsittely ja hoitoprosessin läpivienti ei sinänsä ollut uutta. Seksuaaliterapeuttikoulutuksen myötä olen toki saanut syventää osaamistani erilaisten oirekuvien hoidossa.

Lauran hoitoprosessissa minulle merkityksellisintä oli psykoterapeuttisen ja seksologisen osaamisen yhdistäminen integratiivisesti niin, että asiakas ja osin myös hänen puolisonsa saivat kokonaisvaltaisesti apua haastavaan tilanteeseensa. Olen erityisen tyytyväinen siitä, että tuoreena EMDR-kliinikkona sain näin onnistuneen kokemuksen menetelmän tehokkaasta hyödyntämisestä tilanteessa, jossa psyykkiset traumaoireet selvästi muodostivat uhan yksilön ja parin seksuaaliterveydelle.

Pitkittyneen lapsitoiveen myötä parit ovat usein hyvin paineisessa tilanteessa, jolloin seksuaalitoimintojen häiriöt ovat pidemmän päälle pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Traumaattisen stressin tai muiden psyykkisten oireiden astuessa kuvaan parin on usein entistä vaikeampi ylläpitää toimivaa seksuaalielämää eikä yhdyntöjen tauottaminen tai raskauden yrittämisen lopettaminen luonnollisesti ole parille sopiva ratkaisu ongelmaan.

Tästä syystä olen varsin tyytyväinen siitä, että vastaanotollani on nyt tarjolla menetelmä, jonka avulla traumaoireita voidaan lievittää usein merkittävästi lyhyen hoitokontaktin aikana. Lasta pidempään toivoneet parit kun ymmärrettävästi toivovat nopeaa apua seksuaalielämäänsä, kun lapsitoiveen toteuttaminen ennen hoitoihin hakeutumista on kiinni siitä, onnistuvatko yhdynnät.

Olen asiakkaani kanssa yhtä mieltä siitä, että kuvattu terapiaprosessi valottaa hyvin EMDR-terapian toimivuutta perinataalivaiheen menetyksen käsittelyssä. EMDR-terapia myös integroituu hyvin seksuaaliterapeuttisten interventioiden kanssa, mikä myös tulee esiin prosessikuvauksesta. Tältä pohjalta päätimme julkaista tämän version terapiaprosessista sivuillani edistääksemme toimivien hoitokäytäntöjen leviämistä Suomessa.

 

Lähteet

 

Johnson, Susan 2010: Tunnekeskeisen pariterapian käsikirja. Psykologien kustannus Oy. Helsinki.

Santalahti, Tarja ja Lehtonen, Mika 2016: Seksuaaliterapia. PS-Kustannus,

Sejourne, Natalene ja Goutandier, Nelly 2020: Miscarriage and Pregnancy Loss. Teoksessa Handbook of Perinatal Clinical Psychology. From Theory to practice. (Quatraro & Grussu ed). Routledge. New York.

Shapiro, Francine 2017: Eye Movement Desensitazation and Reprocessing (EMDR) Therapy. Basic Principles, Protocols, and Procedures. The Guilford Press. New York.

Sihvonen, Janne 2018: Katsaus: Seksuaalisuus lapsettomuuskokemuksen kourissa. Seksologinen aikakauskirja 3(1), 16-34.

Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus 2020. Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Www-dokumentti: https://www.kaypahoito.fi/hoi50080.

Vucina, Tea ja Oakley, Sanja 2018: Case study of EMDR therapy use in treating reproductive trauma – a case report. Psychiatria Danubina 30 (5), 262-264.

Zietsch, Brendan ja Santtila, Pekka 2013: No direct relationship between human female orgasm rate and number of offspring. Animal Behavior 86(2), 253-255.

Kuva: Pixabay

 

Jaa kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email