nikko-macaspac-6SNbWyFwuhk-unsplash
Mirka Paavilainen

Mirka Paavilainen

Aiheuttaako stressi lapsettomuutta?

Olen puolisoni kanssa yrittänyt raskautta useamman vuoden ja tänä vuonna olemme alkaneet käydä lapsettomuushoidoissa. Mitään varsinaista syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Osa läheisistäni on sitä mieltä, että olen niin stressaantunut tilanteesta, että hoidot eivät siitä syystä voikaan onnistua. Olen itsekin alkanut pelätä, että ahdistuneisuuteni vaikuttaa jotenkin niin, että syksyllä alkavat koeputkihoidot eivät tule onnistumaan. Pelkään että stressi estää munasolujen kehittymisen tai vaikuttaa kohtuuni niin, että raskaus ei voi alkaa tai menee kesken. Mitä voin tehdä?

Se tavallinen tarina – näitä mietteitä kuulen työssäni lapsettomuuspsykologina hyvin usein. Stressin vaikutuksesta hedelmällisyyteen liikkuu paljon urbaaneja legendoja, joista vauvaa toivovaa muistutetaan tämän tästä. Varmasti liki jokainen lasta pidempään toivonut on saanut kuulla toteamuksen, että raskaus kyllä alkaa heti, kun pari vain lopettaa stressaamisen. Arkiajatteluun liittyvien uskomusten pohjalla ei onneksi kuitenkaan aina ole tieteellistä faktaa

Mitä stressin ja lapsettomuuden yhteydestä tällä erää tiedetään:

Tahaton lapsettomuus ja hedelmöityshoidot aiheuttavat useimmille väistämättäkin stressiä

Lapsen saaminen on ihmiselämässä sen verran keskeinen toive ja useimmille myös primitiivinen tarve, että sen toteutumattomuus aiheuttaa vääjäämättä stressiä. Kovakaan stressi ja ahdistus eivät ole tilanteessa poikkeuksellisia tuntemuksia vaan pikemminkin täysin terve ja odotettava reaktio. Lapsettomuuden aiheuttama stressi on merkki siitä, että toive vauvasta on iso ja merkityksellinen asia, jonka toteuttamiseksi on valmis näkemään vaivaa.  

Stressi saattaa hidastaa spontaania hedelmöittymistä mutta ei vaikuta IVF-hoitojen onnistumiseen

Tutkimuksissa on saatu jonkin verran viitteitä siitä, että isoja menetyksiä hiljattain kokeneiden naisten kohdalla spontaanin raskauden alkamiseen voisi kulua hieman pidempi aika kuin vähemmän kuormitusta kokeneilla. Stressillä saattaa olla myös vaikutusta sperman laatuun. Intensiivinen stressi saattaa siis heikentää hedelmällisyyttä, mutta sen ei voida ajatella varsinaisesti aiheuttavan pysyvää lapsettomuutta. 

Lapsettomuustutkimuksiin hakeutuvista pareista noin 75 prosentilla löydetään jokin lääketieteellinen syy ongelmaan. Lopuilla 25 prosentilla tarkkaa syytä ei pystytä ainakaan heti paikantamaan, mutta tämä ei tarkoita, etteikö taustalla olisi hedelmällisyyttä heikentäviä lääketieteellisiä tekijöitä. Hedelmöityshoidot onneksi auttavat suurta osaa eikä lapsettomuuden syyn epäselvyys ole merkki huonommasta ennusteesta.

Hiljattain on julkaistu metatutkimus, jossa analysoitiin tähän mennessä karttunut tieto stressin ja lapsettomuushoitojen tulosten yhteydestä. Tutkimuksessa todetaan, että ainakaan naisten kohdalla IVF-hoitoja edeltävällä stressillä, ahdistuneisuudella tai mielialaoireilla ei näytä olevan vaikutusta hoitojen tuloksiin. 

Arkiajattelun vastaisesti vaikuttaa siis siltä, että nainen ei voi stressaamalla heikentää koeputkihoitojen onnistumistodennäköisyyttä, vaan hoidot onnistuvat tai ovat onnistumatta naisen psyykkisestä voinnista riippumatta. Hoitotulokset eivät siis ole riippuvaisia naisen ajatusten sisällösta tai koetuista tunteista. Tämä lienee helpottava tieto hoidoissa kävijöille tai niitä harkitseville – oman mielen voima ei ole niin suuri, että omat psyykkiset tuntemukset voisivat romuttaa toiveen vauvasta hoitojen avulla.    

Itsestä huolehtiminen oleellista, jotta lapsen yrittämistä jaksaa jatkaa

Stressi ei näytä heikentävän hoitojen onnistumistodennäköisyyttä, mutta psyykkinen kuormitus on kuitenkin useimmiten syynä siihen, että lapsettomuushoidot lopetetaan kesken, vaikka toiveita niiden onnistumisesta lääketieteellisesti olisikin. Lapsettomuushoidoissa monen mielestä raskainta onkin se, että hoitoja saattaa joutua toistamaan useastikin ennusteen ollessa vielä ihan hyvä tuloksettomista yrityksistä huolimatta, vaikka oma mieli alkaisi jo olla kuormittunut ja usko onnistumiseen koetuksella.    

Henkisestä jaksamisesta huolehtiminen ja stressinsäätelytaitojen hyödyntäminen ovat lapsettomuushoitoja aloitteleville tärkeitä siis erityisesti, jotta psyykkisiä voimavaroja riittäisi siinäkin tapauksessa, että onnistumista ei tulekaan nopeasti. 

Stressinhallinta lapsettomuushoitojen aikana ei kuitenkaan ole sitä, että stressaaminen ”vain lopetetaan”. Pikemminkin se on myötätuntoisemman ja armollisemman suhteen luomista omaan itseen ja kumppaniin, oman kehomielen hoitamista, vireystilan säätelyä hyvien elintapojen avulla ja näin toivon kipinästä kiinnipitämistä takaiskuistakin huolimatta. Työssäni lapsettomuuspsykologina teen asiakkaille usein henkilökohtaisia harjoitusohjelmia stressinhallinnan tueksi ja psykoterapeuttisia lyhytinterventioita kuormituksen vähentämiseksi. Stressinsäätelykeinoja on siis mahdollista oppia aina lisää ja taitoharjoitteluun saada myös apua.   

Lapsettomuuteen liittyvä stressi on luonnollista ja inhimillistä eikä se nykytiedon valossa onneksi heikennä hedelmöityshoitojen onnistumisen todennäköisyyttä. 

Lisätietoa esim. täällä: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/stressi-ja-lapsettomuus/

Artikkelin aiempi versio on julkaistu Simpukka-lehdessä vuonna 2018.

Jaa kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email