words-2971048_1920
Picture of Mirka Paavilainen

Mirka Paavilainen

Lapsetonkin tietää vallan hyvin, mitä rakkaus on

Äitienpäivää edeltävänä lauantaina vietetään lapsettomien teemapäivää muistutuksena siitä, että lasten saanti ei ole itsestäänselvyys. Lapsettomien lauantaina 2000-luvun alkuvuosina olin surullinen siitä, että en saanut olla kenenkään äiti. Lopulta harras toiveeni toteutui, ja tänään lapsettomien lauantaina vuonna 2020 olen mietteissäni muista syistä. Päällimmäisenä tänä vuonna mielessä pyörii monien lapsettomien kuulema väite, jonka mukaan rakkaudesta ei voi tietää mitään, jos ei ole omaa lasta. 

Olen surullinen siitä, että tahattomasti lapsettomat joutuvat kuulemaan kommentteja, joita kukaan ei tahallisesti varmaan ole tarkoittanut loukkaaviksi. Tahtomattaan kommentoijat tulevat kuitenkin satuttaneiksi sanoillaan heitä, joita jo muutenkin sattuu kovasti. 

Ajatus siitä, että ennen lapsen saamista rakkaudesta ei voi tietää mitään on lapsistaan onnellisten ihmisten yritys kuvata tunnekokemusta, jota sanat eivät helposti tavoita. Isoa rakkautta. Rakkaus omaa lasta kohtaan voi monet todella yllättää intensiteetillään ja sävyeroillaan verrattuna muissa suhteissa koettuihin tunteisiin. 

Mutta ovatko vanhemmat yleensä ihan tosissaan väittäessään, että eivät ennen lapsen tuloa tienneet rakkaudesta mitään? Yleensä kai eivät, sillä ajatus omasta lapsesta ihmisen ensimmäisenä todellisen rakkauden herättäjänä on ajatuksena kauhean surullinen. 

Surullinen fakta on toki sekin, että kaikki ihmiset eivät kasvuvuosinaan ole saaneet osakseen rakkautta eivätkä tästä syystä osaa sitä aikuisinakaan etsiä tai löytäessään välttämättä tunnistaa. Todellisuudessa suuri osa ihmisistä on onneksi kuitenkin päässyt osalliseksi rakkaudesta jo useissa ihmissuhteissaan ennen ensimmäisen lapsensa syntymää. 

Kahta täysin identtistä ihmissuhdetta kenelläkään tuskin on, joten rakkauden kokemuksen sävyerot suhteissa ovat loputtomia. Rakkautta voi luonnollisesti kokea myös suhteessa eläimiin tai miksei elottomiin luontokappaleisiinkin. Suurella osalla onneksi on joku, jota rakastaa, jo ennen vanhemmaksi tuloaan. Ja monissa näistäkin suhteista rakkaus on sanattoman syvää ja pitkäaikaista, jos ei elinikäistä. 

Ja ne joista ei syystä tai toisesta koskaan tule vanhempia rakastavat yhtä lailla – eivät yhtään sen enempää tai vähempää, kukin omalla tavallaan. Ei yritetä viedä sitä heiltä pois.  

Jaa kirjoitus